Ex tempore

Kohti Manchesteria

Oikein ihanaa ja aurinkoista kansallista hätänumeropäivää jokaiselle! Tiedä sitten, että mitä varten sellainen on olemassa tai miten sitä kuuluisi juhlistaa. En ala nyt tässä spekuloimaan päivän merkitystä sen enempää, vaikka kuinka tekisi mieli. Syy miksi tänne kirjoitin liitty nimittäin johonkin aivan muuhun.

Eilen noin puolenpäivän aikoihin juttelin Matildan kanssa Skypessä. Skypessä sen takia, koska Matilda oli lähtenyt edeltävänä tiistaina futishuligaanien synkimpään sydämeen: Manchesteriin. Jostain mielen-perukoilta kumpusi idea, että mitä jos lähtisin autolla Manchesteriin. Idea olisi pähkähullua toteuttaa ja heti ensimmäiseksi nousi esiin kaksi ongelmaa; a) Tarvitsisin koko ensiviikon lomaa b) tarvitsisin auton jolla lähteä, koska urheilullinen Ford Fiestani ei ole vaihtoehto tälle matkalle.

Ajatus alkoi pikkuhiljaa kiehtoa yhä enemmän ja lopulta, kun jouduin lähtemään perjantain yövuoroon, kysyin kollegalta, että mitkä olisi mahdollisuudet saada ensiviikko vapaaksi. Kollega oli sitä mieltä että pienet, koska hänen täytyisi saada joku muu ajamaan minun vuoroni ja perjaatteessa ainut vaihtoehto olisi Ari, joka on mahdollisesti luvannut ajaa toista taksia ensiviikon. Idea alkoi jäädä haaveeksi.

Sakun poistuttua autosta, soitin välittömästi Kallelle kysyäkseni voisiko hän ottaa vuoroni. Vastaukseksi tuli jyrkkä ei, koska hänellä itsellään on töitä maanantaista lauantaihin. Seuraava ja viimeinen oljenkorteni olisi siis tämä Ari. Kädet hikoillen valitsin vanhasta Nokialaisesta Arin numeron ja painoin vihreää luuria. Puhelin hälytti... ja hälytti, mutta ei vastausta. Hetken päästä koetin uudemman kerran ja silloin Ari vastasi ihmetellen, että mitä minä nyt hänelle soittelen, kun hänellä on vasta huomenna työvuoro. Totesin, että näin on, mutta tilanne on nyt sellainen, että minun täytyisi päästä ensiviikon vuoroista eroon. Ari sitten kysyi, että no mistä niistä. Vastasin, että kaikista. Oli hetken hiljaista ja Ari totesi: "ajan kyllä kolmeykköstä ensiviikolla, mutta soittelen myöhemmin uudestaan".

Puhelun päätyttyä aloin jo totuttautua siihen ajatukseen, että matkasta ei mitään tule. Ajattelin, että ajan tässä nyt yhden keikan ja menen sitten hetkeksi kotiin syömään. Espoon keskustan kohdalla sain keikan Rinnekodista. Ajoin paikalle ja jousille hyppäsi kehitysvammainen mies, jonka saattaja ilmoitti että Lohjan keskustaan olisi päästävä. Ovi kiinni, mies vöihin ja kohti Lohjaa. Vietyäni miehen Lohjalle Ari soittin uudelleen. Puhelu meni kutakuinkin näin: "Tuot mulle sitten pullollisen Skottilaista savuviskiä sieltä. Peruutin kolmeykkösen vuorot ja ajat mun huomisen iltavuoron. Lähet sinne britteihin ja pidät hauskaa."

Noh... nyt minulla ei sitten ole enää ensiviikon ajovuoroja. Jäljellä on enään este b. Soitin isälleni ja selitin tilanteen. Melko kevyesti isä tilanteen otti, mutta oli todella skeptinen, että autolla lähdetään. Siihen kun liittyisi hurjasti kustannuksia: lauttamaksu Helsingistä Tukholmaan, siltamaksu Ruotista Tanskaan, lauttamaksu Ranskasta Englantiin, syöminen, diesel, yöpyminen ja ongelmana olisi vielä nastarenkaat, joita ei Keski-Euroopassa saa käyttää. Tilanne näytti siis epätoivoiselta. Ajovuorot peruttu ja automatka alkoi kaatua taloudellisiin ongelmiin.

Mercedes vai airbus?

Aloin luovuttamaan ajatusta automatkasta ja päädyin internetin ihmeelliseen maailman tutkimaan Helsinki - Manchester-lentolippujen hintoja, jotta matka toteutuisi edes jossain muodossa. Hinnat pyörivät siinä 200 eurossa, kun automatkalle olisi tullut hintaa luultavasti noin 600 euroa. Lentäen pääsisi myös huomattavasti ripeämmin paikanpäälle, kun automatka kestäisi 1½ päivää. Päätin kerran suoda järjelle mahdollisuuden tehdä päätöksen ja kiitos halvatlennot-sivuston omistan nyt lentolipun Manchesteriin ja takaisin. Lähtö on huomenna kello 8:25 Suomen aikaa ja edessä olisi vielä iltavuoro taksissa sekä matkavalmistelut. Stressi ei ole vielä saanut otetta minusta, mutta alan aistimaan sellaisen alkua. Univelkaa on tällä hetkellä kertynyt jo monelta päivältä, joten miten ajan yövuoroni, kun täytyisi nukkuakkin ennen lentoa. Lento on vain 3 tuntia, joten ei siinäkään juuri nukuta. Myös pakkaus on aivan alkutekijöissä.

Onneksi tiedän, että nämä huolet ovat turhia ja selviydyn niistä loistavasti, sitä paitsi mitä matkustaminen olisikaan ilman jännitystä ja ongelmia? Ne kuuluvat matkustamiseen! Odotan innolla, että pääsen Manchesteriin näkemään Matildaa. Hän onkin tehnyt jo hieman alustavaa tutkimusta alueesta ja voitte lukea hänen blogistaan aiheesta lisää.

Nyt lähden suorittamaan velvollisuuttani taksikuskina ja kirjoittelen tänne, miten matka etenee täältä kylmästä Suomesta melkeen yhtä kylmään Manchesteriin. Hei, hei!